Mirko Maratea

Salerno, Italia

Nimeni on Mirko Maratea, olen 35-vuotias ja asun Etelä-Italiassa, Picentini-vuoriston juurella. Olen italialais-amerikkalainen, ja intohimoni ovat luonto, erätaidot, selviytyminen ja ulkoilma-valokuvaus. Järjestän nuorille selviytymiskursseja, joissa keskitytään välttämättömiin ensiapu-, selviytymis- ja erätaitoihin. Tavoitteenani on tuoda heidät lähemmäksi vuoria ja luontoa tietoisella ja turvallisella tavalla. Aiemmin palvelin tiedustelijana Italian laivastossa, ”San Marco” -prikaatissa. Tämä sotilastausta yhdistettynä äitini – ammattisairaanhoitajan – opastukseen antoi minulle mahdollisuuden kehittää keskeisiä selviytymis- ja ensiaputaitoja vaarallisissa ympäristöissä. Harrastukset: erätaidot, selviytyminen ja tutkimusmatkailu

Q&A Mirkon kanssa

Mikä on sinun suosikkiruokasi retkeillessä?

Pikapolentaa, jossa on rapeaa speckiä ja kuivattuja porcini-sieniä. Vähän välineitä, maksimaalinen maku – ja se valmistuu vähällä vedellä.

Missä on paras paikka Italiassa, jossa voi nauttia upeasta luonnosta?

Picentini-vuoristo Campaniassa. Vaikka alue on vielä suhteellisen tuntematon, se tarjoaa henkeäsalpaavia maisemia, syvää hiljaisuutta, puhdasta lähdevettä ja poikkeuksellisen monimuotoista luontoa. Täydellinen kohde niille, jotka etsivät aitoa luontoa kaukana massaturismista.

Mikä on yksi erätaito, jonka jokaisen pitäisi oppia?

Pohjimmiltaan kaksi: ensiapu ja veden suodatus. Tietää, miten toimia loukkaantumistilanteessa ja miten huolehtia nesteytymisestä syrjäisessä ympäristössä, voi olla elämän ja kuoleman kysymys. Ja sitten tulen turvallinen sytyttäminen. Kolme taitoa, jotka jokaisen ulkoilun harrastajan tulisi hallita.

Mikä on ollut omituisin kohtaamisesi villieläinten kanssa, jonka olet koskaan kokenut?

Yksin telttailun aikana heräsin eräänä yönä siihen, että tusina kettua oli asettunut puolikaareen ja katseli minua hiljaa vain muutaman metrin päästä. Kettujen luonne on kuitenkin yksinäinen, eikä minulla ollut mukanani mitään ruokaa, joka olisi voinut houkutella niitä paikalle. Pelkoa ei ollut, vain intensiivinen katseiden vaihto. Sitten ne katosivat pimeyteen kuin aaveet. Se oli kohtaaminen, jota en koskaan unohda.

Mikä on sinun erätarina?

Rakkauteni luontoon sai alkunsa jo lapsuudessa, kun kävelin metsissä isoisäni kanssa ja löysin tuntemattoman viehätyksen. Mutta vasta merivoimissa palveltuani metsävalvontayksiköissä ymmärsin todella selviytymisen, suunnistuksen, hiljaisuuden ja ympäristön kunnioittamisen arvon. Kun jätin sotilaselämän taakseni, tunsin tarvetta löytää uudelleen yhteyden maaperään. Aloin tutkia kotini lähellä olevia vuoria, syvennyin erätaitoihin ja aloin jakaa kaiken tämän nuorten kanssa. Opettamalla heille, miten selviytyä luonnossa, annan omalla tavallani jotain takaisin. Minulle ulkoilu ei ole pakoa – se on paluuta. Yksinkertaisuuteen. Totuuteen.

Takaisin Roselli-lähettiläiden sivuille