Raf

Saksa

Raf, joka tunnetaan myös nimellä Bushcraftsman, on Saksassa asuva bushcraft-harrastaja ja ulkoiluun keskittyvä sisällöntuottaja. Bushcraft ja erätaidot ovat olleet tärkeä osa hänen elämäänsä jo vuosien ajan. Häntä kiinnostavat erityisesti perinteiset puutyötaidot, tulentekotaidot, metsästys ja luonnon ymmärtäminen.

Rafin isoisä oli seppä, ja Raf on myös itse takonut useita bushcraft-veitsiä. Näiden kokemusten myötä hänelle on kehittynyt syvä arvostus perinteistä veitsentekotaitoa, terästä, terägeometriaa ja hyvin suunniteltuja käyttötyökaluja kohtaan. Hän arvostaa luonnonmateriaaleja ja varusteita, jotka on tehty käytettäviksi ja huollettaviksi ja jotka saavat ajan myötä oman luonteensa.

Matkustaminen ja tiedon jakaminen muiden bushcraft-harrastajien kanssa ovat myös tärkeä osa hänen matkaansa. Hänellä on yhteyksiä bushcraft-yhteisöihin Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja muualla maailmassa.

Aktiviteetit: Bushcraft, tulentekotaidot, puutyöt, metsästys

Kysymyksiä ja vastauksia Rafin kanssa

Mitä bushcraft merkitsee sinulle sen lisäksi, että hallitset luonnossa tarvittavat taidot?

Minulle bushcraft tarkoittaa sitä, että tunnen oloni kotoisaksi luonnossa. Kyse on ympäristön ymmärtämisestä, omien työkalujen hallinnasta ja kyvystä ratkaista ongelmia tiedon ja taitojen avulla sen sijaan, että kantaisi mukanaan yhä enemmän varusteita.

Yksi suurimmista esikuvistani on aina ollut Mors Kochanski. Hänen ajatuksensa siitä, että mitä enemmän osaat, sitä vähemmän tarvitset mukaasi, puhuttelee minua erityisesti. Kun opit lisää luonnosta, materiaaleista ja työkaluista, itseluottamuksesi kasvaa ja tunnet olosi yhä kotoisammaksi luonnossa. Se on minulle olennainen osa bushcraftia.

Mikä luonnossa tarvittava taito, perinne tai tieto olisi mielestäsi erityisen tärkeää siirtää seuraavalle sukupolvelle, ja miksi?

Ehdottomasti tulentekotaidot. Tulen tekeminen on hyvin perustavanlaatuinen taito, mutta siihen liittyy paljon muutakin kuin pelkkä liekin sytyttäminen. On ymmärrettävä ympäristöään, tiedettävä, mitä materiaaleja etsiä ja miten ne valmistellaan, sekä osattava valita tilanteeseen sopiva tuli.

Myös hyvät puukonkäsittelytaidot ovat tärkeä osa tätä. Kun osaa käyttää puukkoa turvallisesti esimerkiksi tuliporan aluslaudan valmistamiseen tai kunnollisten kiehisten vuolemiseen, sillä voi olla ratkaiseva merkitys vaikeissa olosuhteissa.

Nämä esi-isiltämme periytyneet perustaidot ovat kulkeneet ihmisten mukana jo hyvin pitkään. Mielestäni on tärkeää pitää ne elossa ja siirtää ne seuraaville sukupolville.

Jos voisit viettää viikon missä tahansa päin maailmaa vain selässäsi kantamiesi varusteiden kanssa, minne lähtisit ja mitä toivoisit kokevasi siellä?

Valitsisin Arizonan. Keski-Euroopan ja pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsät ovat minulle jo melko tuttuja, ja olen viettänyt paljon aikaa oppien näissä ympäristöissä. Arizona veisi minut täysin uudenlaiseen ympäristöön ja pois mukavuusalueeltani.

Olen perehtynyt melko paljon aavikko-olosuhteissa tarvittaviin selviytymistaitoihin ja ilmastoon esimerkiksi Cody Lundinin kaltaisten asiantuntijoiden kautta, mutta en ole koskaan itse päässyt kokemaan niitä. Viikko siellä yksinkertaisilla varusteilla – puukolla, kattilalla, pressulla, makuupussilla ja tulusraudalla – olisi loistava tilaisuus soveltaa oppimaani käytännössä ja nähdä, miten sopeutuisin täysin erilaiseen ympäristöön.

Ennen kaikkea haluaisin oppia ymmärtämään ympäröivää luontoa ja palata kotiin tuntien sitä hieman paremmin.